Mielenterveyteen liitetystä stigmasta kärsivät kaikki, ja se voi estää hoitoon hakeutumisen

Tiesitkö, että tutkimusten mukaan Euroopassa jopa noin 50-70 prosenttia mielenterveyden ongelmia kokeneista ei saa tarvitsemaansa hoitoa? Korkea luku ei kuitenkaan selity yksin sillä, että palveluita ei olisi tarjolla. Suomessa mielenterveyden hoitoon hakeutuminen myös koetaan vaikeaksi.

Tiedän omasta kokemuksestani, että avun hakeminen ei ole helppoa. Vielä vaikeammaksi sen voi tehdä kokemus siitä, että sinua tai sairauttasi ei hyväksytä omassa yhteisössäsi tai yhteiskunnassa. Olisikin tärkeää uudistaa keskustelukulttuuria niin, että mielenterveysongelmista puhumista ei leimaisi ainainen vaara stigmatisoitumisesta.

Stigmatisoituminen tarkoittaa prosessia, jossa yksilö leimataan ja eristetään ja häneen kohdistuu ennakkoluuloja ja syrjintää. Pelko leimautumisesta voikin täysin estää ihmistä hakemasta apua, ajaa syrjäytymiseen ja lisätä työkyvyttömyyttä. Sen sijaan ajoissa haettu hoito edistäisi nopeaa parantumista ja parantaisi yksilön ja koko yhteiskunnan hyvinvointia.  

Avoimen keskustelukulttuurin puuttuessa ennakkoluulot vahvistuvat, ja ihminen voi kokea olevansa oman mielenterveytensä kanssa todella yksin. Samalla helposti unohdetaan, että meillä Suomessakin mielenterveysongelmista kärsii elämänsä aikana yli puolet kansalaisista. Puhumme siis enemmistön, ei vähemmistön ongelmista. 

On itsestäänselvyys, että esimerkiksi työnantajalle tulisi olla selvää, kuinka mielenterveyden hoitamiseen tuetaan ja kannustetaan, jotta ongelmia osattaisiin hoitaa ajoissa ja tehokkaasti. Leimaamisella työnhakuvaiheessa tai sen jälkeen työelämässä ei voida poistaa mielenterveyden ongelmia tai niistä kärsiviä työntekijöitä työpaikalta, vaikka tällainen illuusio voidaankin luoda. Asenteita olisi mahdollista muuttaa esimerkiksi tiedon, koulutuksen ja avoimen keskustelun avulla.

On sanottava ääneen, että mielenterveyden hoito on tärkeää ja että se on jokaisen oikeus. Kenenkään ei tulisi joutua kärsimään leimasta esimerkiksi hakiessaan töitä tai luottamustoimia. Tätä vastoin meidän tulisi yhdessä luoda kulttuuria, jossa mielenterveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla ja mielenterveyden hoitaminen nähdään voimavarana ja jokaisen oikeutena.

Mielenterveydestä ja sen ongelmista puhuminen on mennyt Suomessa eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemättä. On tärkeää muistaa, että mielenterveydestä puhuminen kaikilla eri tasoilla, niin politiikassa, mediassa kuin tavallisissa keskusteluissakin on merkityksellistä ja muokkaa asenneilmapiiriä, jossa elämme. Terve suhtautuminen mielenterveyden hoitamiseen on lopulta meidän kaikkien etu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *