Psykoterapiasta hyötyisi moni – ja siksi terapiaan pääsyä tulee helpottaa

Tärkeimpiä poliittisia tavoitteitani on psykoterapiaan pääsyn parantaminen Suomessa. Psykoterapia on tehokas hoitomuoto useaan mielenterveyden häiriöön, mutta sen piiriin pääseminen on Suomen nykyisten ongelmallisten käytäntöjen takia hankalaa ja epätasa-arvoista.

Mikä on ongelmana nykyisessä järjestelmässä?

Yksilöpsykoterapiakäynnit viikoittain maksavat yleensä useamman satasen kuussa, mikä on monelle aivan liian suuri summa. Julkista tukea psykoterapiaan voi saada Kelan ja joissakin tapauksissa myös kuntien kautta. Kela myönsi vuonna 2017 tukea psykoterapiaan yli 30 000 suomalaiselle, mutta kuntoutuspsykoterapiajärjestelmä on eriarvoistava: tukea myönnetään vain 16-67 vuotiaille ja sen tavoitteena tulee olla kuntoutuminen työkykyiseksi. Käytännössä siis jos sairastut eläkeikäisenä, et ole yhteiskunnan silmissä psykoterapian arvoinen.

Lisäksi tuen saaminen edellyttää muuta hoitoa mielenterveyden häiriöön 3kk ajan ja psykiatrian erikoislääkärin tekemää B-lausuntoa. Uusi lausunto tarvitaan kerran vuodessa ja tukea terapiaan voi saada enintään kolme vuotta. Uuden jakson voi Kelan kustantamana saada erityisin perustein kun edellisestä on kulunut viisi vuotta.

Tämän byrokraattisen labyrintin lisäksi jokaisen tulisi itse pystyä löytämään itselleen terapeutti, mikä voi sairastuneena olla ylitsepääsemättömän hankalaa. Kunnissa ja sairaanhoitopiireissä psykoterapeutteja työskentelee vain harvoin, joten terapeutit ovat yleensä yksityisiä ammatinharjoittajia.

Mitä siis tulisi muuttaa?

Psykoterapiasta tulisi maksaa korvauksia kaikille, jotka psykoterapiaa tarvitsevat – ei pelkästään työikäisille. Kustannusten tulee olla potilaalle kohtuullisia. Järjestelmään tarvitaan nykyistä enemmän joustoa, jotta terapiaa voidaan tarvittaessa jatkaa pidempään. Terapiaa varten tarvittavan psykiatrin arvion tulisi tapahtua jo perusterveydenhuollossa – vaihtoehtoisesti siitä voidaan luopua kokonaan, jolloin yleislääkärin tekemä arvio riittää.

Aikarajoituksesta terapiaan pääsemiseksi tulee luopua.

Lievimpiin häiriöihin tulee olla nopeasti tarjolla lyhytpsykoterapioita, joiden aloittamiseen ei tarvita lausuntoja. Perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluissa tulee olla resursseja ja osaamista, jotta potilaita voidaan auttaa sopivan terapeutin löytämisessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *