Itsemurhien ehkäisyyn on Suomessa panostettu, mutta itsetuhoisia ajatuksia on edelleen hankala myöntää

Jotta mielenterveysongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti, on niistä osattava puhua avoimesti – myös päättäjien keskuudessa.

Vuosittaisen itsemurhien ehkäisyn päivää vietettiin 10.9. Sen tarkoitus on muistuttaa siitä, mitä jokainen voi tehdä omalta osaltaan estääkseen ystävän, läheisen tai tuntemattoman itsetuhoisten ajatusten muuttumista teoiksi.

Suomessa itsemurha on edelleen valitettavan yleinen tapa kuolla. Vuonna 2016 tieliikenteessä menehtyi 258 henkilöä, ja itsemurhan teki yli kolminkertainen määrä, 787 suomalaista. Luku ylittää EU-maiden keskiarvon roimasti. Pohjoismaista Suomessa on jo vuosikausien ajan ollut suurin itsemurhakuolleisuus.

Tutkimusten mukaan itsemurha traumatisoi keskimäärin 6-10 henkilöä uhrin lähipiirissä. Ikävintä on, jos itsemurha johtaa myös läheisten mielenterveyden ongelmien pahenemiseen ja itsetuhoisuuteen.

Professori Kaarina Määttä on kirjoittanut kirjan Helposti särkyvää – nuoren kasvun turvaaminen (Kirjapaja, 2007). Kirja kertoo ruotsalaislaskelmista, joiden mukaan yhden aikuisen itsemurhan hinnaksi yhteiskunnalle tulisi noin 2 miljoonaa euroa.

Pelkkä itsemurhayrityskin tuottaisi laskelmien mukaan yli 300 000 euron kustannukset.

Yhden itsemurhan ehkäisyn on arvioitu maksavan 20 000–40 000 euroa. Itsemurhien ehkäisy olisi siten erittäin kustannustehokasta. Siihen tähtää Suomessa vuonna 2017 alkanut kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma.

Kansainvälinen terveysjärjestö WHO painottaa itsemurhien ehkäisyssä kolmea näkökulmaa:

1) Itsemurhan mahdollistavien välineiden, kuten aseiden ja lääkkeiden saatavuutta pitäisi tarvittaessa voida rajoittaa.

2) Itsemurhien ehkäisy pitäisi ottaa kiinteäksi osaksi terveydenhuoltopalveluita. Tärkeää on esimerkiksi itsetuhoisuuden varhainen tunnistaminen.

3) Yhteisöillä on keskeinen rooli itsemurhien ehkäisyssä.

Paperilla niin selkeää, käytännössä todella haastavaa.

Päivystyksessä itsemurhaa yrittäneen potilaan kohtaaminen on aina hankala paikka. Miten suoraan itsetuhoisuudesta uskaltaa puhua? Miten kiireessä ehtii kohdata hyvin? Voiko potilaan päästää kotiin?

Tähän mennessä lääkärikoulussa on opetettu ainakin se, että itsemurhayrityksen jälkeisinä päivinä riski uudelle yritykselle on kaikkein korkein.

Ironista on, että lääkärit ovat ammattiryhmänä suomalaisten itsemurhatilastojen kärkikastia. Lääkärilehden selvityksen mukaan suomalaiset naislääkärit päätyvät kuolemaan oman käden kautta yli neljä kertaa niin todennäköisesti kuin muut ylemmät toimihenkilönaiset.

Itsemurhayrityksen jälkeiselle hoidolle ei ole Suomessa ollut selkeää kansallista suositusta, vaikka tutkimustietoa on paljon.

Tilanne muuttuu vuoden 2019 keväällä, kun itsemurhayritysten Käypä Hoito -suositus valmistuu. Suosituksen teko on osa vuonna 2017 käynnistettyä itsemurhien kansallista ehkäisyohjelmaa.

Samalla terveydenhuollon työntekijöiden koulutusta itsetuhoisten potilaiden kohtaamisessa lisätään.

On hienoa, että itsemurhien ehkäisyä tuetaan Suomessa monella rintamalla. Mutta miten asiaa voisi vielä edistää?

Ainakin mielenterveyden ongelmista pitää voida uskaltaa puhua avoimesti niin perheessä, töissä kuin vapaa-ajallakin – ilman pelkoa leimautumisesta, työn menettämisestä tai vakuutuksen saamatta jäämisestä.

Haluan omalta osaltani tehdä töitä sen eteen, että tulevaisuudessa avoimuus on taattu kaikille – myös poliitikoille ja lääkäreille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *